



Ensivaikutelma lumesta oli silkka "järkytys". Kati päästi mut takapihalle kun oli satanut vähän lunta...ensin menin niiiiin intoa täynnä, mut sit mä jämähdin ihan totaalisesti. Oli kuulemma mammalla naurussa pitelemistä ;) Pian jo menin haistelemaan ja nuoleskelemaan lunta. Nyt oon jo tottunut ja lumessa kirmailu on KIVAA!!! Nyt on puettu uloskin, varsinkin iltaisin manttelia. Kannan ylpeänä sitä päälläni enkä ole moksiskaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti